pe 29.7 – Salo-Uskelan Seura ry

Tänäänkin kaivettiin aurinkoisissa maisemissa. Työn touhussa taustalla seulojat etsimässä keramiikkaa ja edessä arkeologiaopiskelija Mikko Helminen kertoo dokumentoinnista ja näyttää takymetrin toimintaperiaatetta.

Tässä kerrotaan modernista kartoittamisesta arkeologisilla kaivauksilla.

Arkeologi ja kaivausjohtaja Jouko Pukkila vapaaehtoisten kanssa keskustelemassa ja opettamassa. Dokumentoinnissa on edelleen käytössä kynä ja millimetripaperi piirtämisessä ja Jouko pitää niitä kelpo välineinä, vaikka myöntää laitteen sopivan yleiskuvan antamiseen. Pelkona tosin on akun loppuminen. Kuvat kaivannosta otetaan mustavalkofilmille, joka on ainoa todistetusti yli sata vuotta arkistossa säilyvä valokuvamateriaali.

Kulttuurikerros näkyy maassa tummempana. Arkeologi Jouko Pukkila sumuttaa maan kosteaksi, eron korostamiseksi. Maassa näkyy hennosti noin 15cm korkea uskelan keraamisen kauden asutusjälki. Koska alueelta on löytynyt 1990-luvun kaivauksissa hauta, on siinä ollut pysyvä asuinsija. Arkeologian sivuaineopiskelija Riku Vihervirta ei olisi erottanut kerrostumaa, josta on paljon luennoilla ja kirjoissa opetettu. Hän oli ensimmäistä kertaa kenttähommissa ja kertoo parasta olevan sen, että saa tehdä itse omin käsin. Tämä käytännön työ tuo hänen mukaan loistavaa vaihtelua luennoille ja opettaa kärsivällisyyttä. Yleisen historian opiskelijana hän on oppinut ymmärtämään, että suurin osa ihmisen menneisyydestä ei ole kirjoissa kansien välissä vaan kätkettynä multaan.

Arkeologi Jouko Pukkila kertoo että A. Tallgren on aikoinaan nimennyt suomalaisen myöhäisen kampakeramiikan juuri tässä paikassa tekemiensä löytöjen perusteella Uskelan keramiikaksi. Ruukunpalaset, jotka kuvassa näkyvät, ovat kovin pieniä. Toiveissa on löytää isompia palasia. Saviastiat ovat olleet kyseisenä aikakautena kananmunan mallisia pohjaltaan ja niiden vetoisuus on vaihdellut noin kahdesta litrasta peräti seitsemänkymmeneen litraan.

Arkeologiaopiskelija Miia Listenmaa esitteli meille vanhemman asutuspaikan hienouksia. Kuvassa on hieman harvinaisempaa savukvartsia. Hänen mukaansa kivikautisessa kaivauspaikassa kivet kiehtovat eniten. Jos löytää miekan, niin kaikki tietävät mikä miekka on, hän totesi. Mutta kivien löytäminen antaa enemmän ajateltavaa ja niissä on mukana mysteeriä. Juuri kivikauden tutkimisen salapoliisityö tekee homman jännittäväksi.

Kuvassa on alhaalla piikiveä. Se on merkittävä löytö, sillä se on tuontitavaraa ja harvinaista näin varhaisella aikakaudella. Jouko Pukkila kertoo sen olleen suosittua, koska sitä on ollut helpompi työstää. Miia Listenmaa puolestaan opetti miten erottaa eroosion irrottama kvartsi ihmisen työstämästä. Avaintekijä on kuulemma liuskemaisuus, joka tulee esiin kun kvartsia isketään toisella kivellä.